Eilen pörrättiin Saksan puolelta Tanskaan. Tanskaan tullessa maantienopeus putosi Saksan muikeasta 110:stä tasapaksuun 80:een. Käsittämättömintä on ehkä se, että tiet ovat Tanskan puolella leveämmät, suoremmat ja yhtä hyvässä kunnossa kuin Saksassa ja silti ihmiset ajelevat nössöä kasikymppiä. Toiminta tuntuu todella väsähtäneeltä kun edessä on sadanviidenkympin arvoinen suora, ja lainmukainen ajonopeus on melkein puolet sopivasta tilannenopeudesta. Tuulta riittää vaikka vientiteollisuudeksi saakka, eikä paikkaa voi siksi suositella kenellekään moottoripyöräilyn ystävälle. Maan pisintä siltaa ylitettäessä sivutuuli oli niin kova, että pyörät olivat jatkuvasti reilusti kallellaan oikealle ja niska jumissa piti painaa päätä sivutuulta vasten. Maantiellä ja motarilla puuskat rasittivat muutenkin ajamista, joten ajofiiliksen vuoksi tänne ei missään nimessä kannata tulla. Läpi on hyvä ajaa, mutta sittenkin nopeasti, jotta vaivan saa minimoiduksi.
Hienoja elämyksiäkin saatiin kun käytiin pistäytymässä Atlantin vallilla, joka erottaa alamaat merestä. Lampaat laiduntavat aidan takana vallin päällä ja pitävät vallitusten kasvustot siistinä. Vallin päältä ihmeteltiin laskuveden jättämiä laakeita silmänkantamattomiin ulottuvia meren kostuttamia laakeuksia. Näköala oli kieltämättä kuin jostakin surrealistisesta maalauksesta, koska missään ei oikein näkynyt muuta kuin pitkä kiemurteleva valli, jonka viertä seurasi maantie. Toisella puolella oli Atlantti ja toisella puolella loputtomasti ruohotasankoa. Eivätkö Tanskalaiset osaa istuttaa puita vai mikä siinä mättää?
Muutama sana Tanskan maaseudun palvelukulttuurista ja tavoista: sanalla sanoen V**tu mitä **skaa! Hapannaamoja ja kyräilijöitä riittää palvelutiskin takana enemmän kuin missään tähän mennessä. Englannin kielen taito on olemattomalla tasolla ellet asioi hotellin respan kanssa. Ja eikös tämän paikan pitänyt olla EU-maa? Ei täällä mitään euroja käytetä oikeasti. Ne kelpaavat maksuvälineeksi mutta takaisin saa paikallista paperiroskaa ja killinkejä. Joskus huoltoasemilla kelpaa kortti, joskus ei ja sitten pitää ihmetellä tiskillä asiaa ennen kuin se kuitenkin käsittämättömästi ratkeaa. Laaja-alaista kädettämistä ennennäkemättömällä mittakaavalla sanon minä. Käsittämätöntä touhua.
Saavuimme ensiksi Tanskassa paikkaan nimeltä Aabenraa, joka osoittautui isoksi virhelaskelmaksi. Maanantai-ilta oli myöhällä ja matkalaiset majoittuivat majapaikkaan nimeltä Mission Hotel. Siitä lähdettiin pikapikaa kipittelemään kaupungille päin oluttuoppi ja iltaruoka toiveissa. Mutta ylläripylläri, eipä kaupungissa ollutkaan yhtään olutkuppilaa saatika kunnon ravintolaa enää auki puoli kymmenen aikaan iltasella. Mikä se sellainen mesta oikein on kysynpä vaan? Korsossakin on parempi palvelutaso, koska siellä sentään saa olutta yömyöhään. Lopulta löydettiin pitkän kyselemisen ja etsinnän jälkeen Statoil -bensa-asema, josta sai olutta ja muovipakattuja eineksiä ylihintaan. Hivenen spartalainen illallinen nautittiin satamassa purjeveneiden keskellä katsellen itämeren lainehia. Eli jos Korsoa hivenen huonompi yöpymispitäjä kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi Aabenraan kaupungissa käyntiä. Pistetään nimi korvan taakse eiksjeh?
Aamulla olikin ilo pudistaa kyiseisen kaupungin irvikuvan tomut töppösistä ja suunnistaa kohti isompia keskuksia. Tähtäimenä oli Kööpenhamina, ja matkalla huristeltiin muun muassa Roskilden läpi, jossa alkaisi torstaina maailmankuulut Roskilden kesäfestarit. Paikka oli jo nyt pullollaan nuoria reppumatkailijoita. Keskustassa nuorisoporukka joraili ja roudasi perässä kärryillä olutta ja poppivehkeitä ja musiikki raikasi pitkin vanhan kaupungin katuja.
Köpiksestä voi tähän mennessä (ennen ulos lähtemistä) todeta, että... no. Köpis on Köpis eli mitäs täällä voi tiistai-iltana tehdä? Pitää selvittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti