Tässä on vietetty pari päivää ilman Internettiä ja postailu jäi siksi vähemmäksi. Kaikkein pienimmissä paikoissa ei näemmä tätä palvelua vielä tarjota.
Mulhousen jälkeen reissu suuntautui Ranskan puolelta Sveitsiin Andermatia kohden. Sveitsin rajalla odotti ylläri motarille, sillä jokaisen tienkäyttäjän tuli suorittaa 40 euron vuosittainen tietulli. Virkailijaa kiinnosti yllättävän vähän se, että aioimme viettää maassa alle yhden päivän, joten lystille tuli hintaa. Matka suuntautui Andermat:iin, alppien pohjoisrinteille. Matkalla nähtiin pisimmät ja parhaiten rakennetut tunnelit vuorien läpi mitä ikänään on nähty. Pisin tunneli oli 9.1 kilometriä pitkä ja matka tuubissa taittui leppoisaa 110 kilometrin tuntinopeutta. Andermatiin pääsy edellytti kapeiden serpentiinikierrosten ajamista mutka toisensa jälkeen. Ylhäällä katseltiin maailmaa pilvien seasta. Ajo kulki pilvien läpi sumussa näkyvyyden ollessa parhaimmillaan kymmeniä metrejä. Tien sivuilla kuului lehmien kellojen kalkatusta, koska kantturat on ilmeisesti helpompi löytää äänen perusteella kun mitään ei näe. Vuorilta alas tullessa koettiin parhaimmat mutkatiet tähän mennessä. Vauhtia sai olla välillä reipas satanen pienellä vaihteella huudattaen, samalla oikealla puolella syvä pudotus satoja metrejä alempana virtaavaan jokeen. Välillä nopeus piti pudottaa kolmeen kymppiin neulansilmämutkissa. Voi olla, että jarrupalat ovat todella tarpeellinen varuste pyörässä!
Saman päivän aikana lipaistiin läpi Sveitsin ja Lichtensteinin, joista jälkimmäinen oli käytännössä vain hahtuva takapeilissä kunnes valtio jäi taakse.
Tämän jälkeen saavuttiin Feldkirch:iin Itävaltaan. Saman päivän aikana nähtiin siis neljän valtion rajapyykit. Nyt olikin hyvä aika pysähtyä paikalleen illaksi. Kilometreja taitettiin vaivainen määrä, mutta näkymät olivat sitäkin auvoisammat. Feldkirch on kuvankaunis pikkukaupunki (120k asukasta) Itävallan ja saksan rajalla. Iltaa vietettiin vanhassa kaupungissa paikallisten nuorien seurassa ja tavattiin mm. goottikaveri, jonka lempinimi oli "Tits". Että se siitä sitten.
Seuraavan aamun rykäisy jäi lyhyeksi, koska päätimme ottaa reitiksi Etelä-Saksan pikkutiet joilla ei tarvitse maksaa tietulleja. Itse asiassa on taitanut vieläkin jäädä tullit maksamati... No saman päivän aikana taitettiin alle 200 kilometriä, mutta tiet olivat sitäkin kiintoisammat. 110kmh perusnopeus jokaisen pikkukyläpahasen välillä on enemmän kuin riittävä mutka-ajon harjoitteluun. Tiet ovat lisäksi hyvässä kunnossa ja maisemat kauniita. Reitillä läpäistiin ainakin seuraavat pikkukylät: Bad Mergentheim - Braunsbach - Blaubergen - Nellingen - Goggingen saapuen lopulta Hussenhofen:iin. Hieno hetki matkalla oli kun nähtiin pariinkin otteeseen haukka kaartelemassa matalalla lähes paikallaan tuulessa tien ja moottoripyörien yläpuolella. Ajo kulki viljapeltojen keskellä, välillä reitin kulkiessa pieniä hiekkateitäkin pitkin kun etsittiin navigaattorista parasta reittiä eikä onnistuttu ihan joka kerralla. Laaksoissa oli pieniä idyllisen oloisia kyläpahasia, joissa jokaisen talot vaikuttivat hannun ja kertun sadusta olevilta piparkakkutaloilta. Kelikin suosi kerrankin, sillä saatiin ajaa koko päivä poutapilvisellä taivaalla ja aurinkokin näyttäytyi välillä. Husselhoffissa napattiin ensimmäinen vapaita huoneita tarjoava paikallinen Gasthaus, jossa huone maksoi 45 € ja kahden hengen aamiainen 10€. Hyvin suositeltava paikallisen tuntuinen peruspaikka, jossa palvelu oli erittäin hyvää.
Seuraavan aamun etappi suuntautui aina vaan pohjoisemmaksi pikkykylään, joka valittiin täysin nimen perusteella: Butthard! Jokaisen rautaperseisen motoristin toivepaikka? Siellä siis lounastettiin ja nautittiin schnitzelit. Sen jälkeen alkoikin tuttu ja turvallinen sade ja matkalaiset kääriytyivät sadepukuihin, joita kortsuiksi tällä reissulla kutsutaan. Noin 350 km matkustelun jälkeen saavuttiin kylään ja yritettiin bongailla seuraavaa gasthausia. Immenhausen:ssa törmättiin paikallisiin motoristiklubilaisiin (liivimiehiin) kadulla ja saatiin suositus saapua Kassel:n vieressä olevaan pikkupaikkaan nimeltä Holtzhousen ja etsiä sieltä paikka nimeltä Zum Alten Forsthous. Hyvällä omalla tunnolla voi todeta, että tämä majapaikka on laadukkain tähän mennessä kaikin kriteerein mitaten. Palvelu, ruoka, hinnat ja huoneet ovat ylivoimaisen hyvällä tasolla. Huone maksoi 70 euroa, mikä sisältää aamiaisen. Ruoka on ensiluokkaista ja olut hyvää. Nyt ruoan ja muutaman oluen jälkeen on hyvä miettiäkin miten lauantai-illan viettäisi tällaisessa kyläpahassa, jossa muuta hyvää ei olekaan kuin tämä ensiluokkainen paikka. Kenties Kassel:n läheinen kaupunki voisi tarjota illanviettomahdollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti